Työkaverille tehty kiitos

Pienen pieni kiitoslahja työkaverille...Havuista tehty "kulho".

Tämän vuoden joulukortit ovat valmistuneet

Sainpahan jotain jouluista tänäkin vuonna aikaiseksi. Tuleva muutto latistaa jouluaskartelua ja tänä vuonna saattaa jopa piparkakkutalo jäädä tekemättä tai sitten se vain valmistuu hieman myöhemmin. Katsellaan miten käy. Tässä kuitenkin kuvat tämän vuoden joulukortista. Vähän isompia ovat kuin yleensä, joten taakse sai printattua vähän pidemmän värssyn. Värssy on Carola Häggkvistin laulun suomennos, josta olen vain "turhat " toistot poistanut välistä. Neitsyt Marian kuva on jätetty tarkoituksella reunoista vähän irti pahvista, jotta tulos olisi elävämpi.

Ensimmäinen leipomus

Joulukuvia lisää kylläkin, en muista koska viimeksi olisin jaksanut kunnolla mitään leipoa.

Arkiston kätköjä

Koneelle eksyi vanhalta muistikortilta jouluisia kuvia. Ajattelin lisätä parit tänne, vaikka jouluun onkin vielä aikaa. Tässä viime vuotisia joulukortteja. Joka vuosi erilaiset =)

Hieman aikaisempia joulukortteja kera sydämien sekä enkelien.

Konfirmaatiokortti

Trumpettikukka

Taas vaihteeksi vähän kukkakuvia. Sain siis alkukesästä työkaveriltani trumpettikukan istukkaat, jotka onnekseni ovat menestyneet oikein hyvin. Epäilimme, ettei kolmesta selviäisi kuin kaksi, mutta kaikki ovatkin edelleen elossa ja voivat hyvin, lehtikadosta huolimatta. Pienimmän istukkaan, jonka oletimme kuolevan, siirsin omaan ruukkuunsa, eikä se vielä kuki tänä vuonna. Kaksi muuta istukasta eivät ilmeisesti kylmän kesän takia ole saaneet juurikaan pituutta, mutta nyt sitä kukkimisintoa on vaikka muillekin jaettavaksi. Kylmien öiden takia terassin kasvit on siirretty sisälle, niin myös trumpettikukat ja iltaisin olohuoneen täyttää huumaava tuoksu.

Ei täälä kissaihmisiä asu

Pari vuotta sitten tuli tehtyä pieni löytö Porvoosta vanhassa asemarakennuksessa toimivasta rautakaupasta. Vihdoin neljä koukkua pääsi seinälle eteiseen peilin viereen.

Tuli tarvetta parille kortille

Piti tehdä parit kortit. Toinen ilmiselvästi hääkortiksi ja toinen on syntymäpäiväkortti. En tiedä sopiiko tuo 60-vuotis kortiksi, mutta sitten ostetaan kaupasta jos eivät kelpuuta.

Kärhö alkoi kukkimaan

Hiljaiseloa pidetty hetki ja nytkin vain lisään kuvat ihanasta kärhöstä, joka on alkanut kukkimaan oikein kunnolla. Kaunis kuin mikä, mutta ikävä kyllä mustanaan kirvoja. Nyt niistä jo suurin osa hengettömänä.

 Tämän siis on edellinen asukas istuttanut, joten siksi jo kokoakin köynnöksellä on.

Korttien väkertelyä

Työkaveri jäi eläkkeelle ja tarvittiin pari onnittelukorttia. Toinen omalta työporukalta ja toinen koko talolta. Hermoromahdun meinasi iskeä, kun haluttuja tarvikkeita ei löytynyt mistään, mutta kyllä niistä nyt jonkunlaiset tuli =)

Talon puolesta annettu kortti

Omalta porukalta. Pieni sisäpiirijuttu tuo Bürkerin kammion kuviointi ja sen sisällä 41 solua (helmet) kuvaamassa 41 työvuotta.

Ihana Kesä!

Muutama otos pihan puolelta...Punainen Dahliakin siis puhjennut komeaan kukkaan. Ensimmäinen mansikka amppelista syöty ja makoisa oli =) Tomaattiamppelista laskin 50+ raakiletta, kunhan ne vain valmistuvat niin saa salaattiin omat tomaatit.

Väkertelyä pihan puolella

Pääsihän sitä vihdoinkin laittamaan vähän kukkia pihalle. Ongelmana on punaisen langan uupuminen, eli nyt vain vähän sinne päin ja jatketaan taas kun ajatus kulkee. Kunhan pihalta nyt löytyisi muutakin kuin voikukkia, niin olen nyt tyytyväinen.

Käytiin siis eilen puutarhamyymälässä ostamassa muutamia kasveja. Takapihalle muuttaa pari kuunliljaa, jotka vielä odottavat istuttamista. Parvekkeelle pääsee keikkumaan amppelimansikka, tosin sen saa mies kiivetä ripustamaan, kun minun pääni ei huojumista kestä. Etupihan kukkapenkki sai kaverikseen muutaman verenpisaran ja samettikukkia. Tämä alue kyllä muokkaantuu vielä ihan uuteen uskoon. Tarkoituksena on muokata monivuotisista perennakasveista suhteellisen korkea istutus.

Koska muuton takia en ole ehtinyt pohtimaan saatika istuttamaan mitään siemeniä, niin ostin amppelitomaatin. Piti ostaa ihan perinteinen versio, mutta nämä upeat amppelit saivat haukkomaan henkeä. Todella isoja ja kukkia miljoonasti ja on tuola jo raakilekin olemassa.

Lisäksi ruukussa pitää olla Dahlioita. Tarkkaa lajinimikettä minulla näille ei ole olemassa, mutta ruukussa on kaksi pienempää joiden väri näkyy avonaisissa kukissa ja lisäksi taustalla on kookkaampi jossa erilaiset kukat. Niiden ainakin pitäisi olla hyvin tumman punaiset vaaleilla terälehtien kärjillä. Kaupassa se oli uskomattoman upean näköinen, joten toivottavasti en vahingossa ottanut väärää väriä.

Orvokitkin pihalle löytyivät ja lisäksi työkaverilta saatu Pasuunakukka pääsi ulkoruukkuunsa. Pieni kaveri vasta ja tämän vuoden silmäterä =)

Paljon on siis vielä tehtävänä, mutta onpahan edes vähän väriä pihalla. Ikävä kyllä edellinen asukas on päästänyt voikukat valloittamaan koko nurmikon. Niitä on niin paljon, että paikoitellen ei ole enää nurmea elossa ollenkaan. Olen niille antanut roundup-kylpyjä, että saisin pahimmat kuolemaan ja seuraavaksi pitää varmaan vaan alkaa kaivelemaan niitä pois.Pahoin pelkään, että ole laitettava koko nurmikko uusiksi. Ja loppuun vielä apri lähikuvaa kukkasista.

Suunnitelmia...suunnitelmia...

Olohuoneen pöytä kotiutui eilen. Sekin käytettynä ostettu ja kuulemma n. 20 vuotta vanha. Ihan perinteinen ovaalin muotoinen puupöytä jonka keskiosa on lasia. Lasiin on upotettu kiviä. Tämä on myönnytys miehelle. Itse en olisi tuota pöytää hankkinut, mutta mies halusi sellaisen. Ehdin jo sanoa kovaan äänen "EI", mutta hetken mietittyäni tulin lopputulokseen, että on tämä hänenkin kotinsa ja näin hän sai haluamansa pöydän. Sovitan sen tavalla tai toisella muuhun sisustukseen.

Kävimme taannoin myös tutkimassa valaisimia. Niitä tarvitaan paljon uusia, koska molemmista tuntuu, etteivät vanhat sovi tänne uuteen asuntoon. Olohuoneeseen tuskin tulee kattovaloa, vaan käytämme enemmänkin niin sanotusti epäsuoraa valoa. Löysimmekin Kodin Ykkösestä sopivat lattiavalaisimet. Valaisimen nimi on Kera ja mikäli tähän lopulta päädymme, tulee niitä todennäköisesti kaksi kappaletta sivuttain television taakse. Valaisimen vaalea osa on kangasta ja ulkopinta on ruskeaa rottinkia. Samaan sarjaan on olemassa myös pöytävalaisimet ja niitä pohdimme makuuhuoneeseen yöpöydille, kunhan löydän jostain tarpeeksi sirot yöpöydät. Niiden kanssa ongelmana kapea huone ja leveä sänky, eli tilaa pöydille on hyvin minimaalisesti. Seinähyllyjä en kuitenkaan yöpöydiksi halua.

Kera-pöytävalaisin, Kodin Ykkönen

Kera-lattiavalaisin, Kodin Ykkönen.

Varmasti alkaa selvitä, että meillä pidetään paljon puusta ja luonnonmateriaaleista ylipäätän. Näillä siis sisustaminen tuleetapahtumaankin. Sekaan isketään läjä viherkasveja eloa tuomaan. Paljon on kuitenkin vielä tehtävänä ja hankittavana. Kaikki aikanaan ja omalla tahdillaan.

Uusi tv-taso

Noniin pienten kommellusten jälkeen, jotka johtuivat ihan itsestäni , kotiutui meille uusi ja toiselle vanha tv-taso. Pieniä kolhuja kaveri on saanut, mutta koska vitriini, joka kotiutui jo pari päivää sitten, täytyy maalata niin tv-tasokin saa ehostusta samalla. Siitä ei vielä tiedä kyllä koska tämä tulee tapahtumaan :D

Tässä taso, juuri sisään kannettuna. Ongelmana vain oli, ettei vahvistin mahdu tuonne hyllyjen väliin korkeutensa puolesta. Eli piti saada hylly irti. Eihän se ole temppu eikä mikään...ellei edellinen omistaja olisi liimannut kaikkia osia yhteen kun ei ilmeisesti ruuveihin luottanut. Itse hyllyt olivat onneksi vain puutapeilla kiinni liiman lisäksi. Kaapin kautta sai puutapit porattua rikki, mutta keskiosa olikin haastavampi. Siinä tarvittiin kekseliäisyyttä ja vähän enemmänkin raakaa väkivaltaa. Aika pahoja jälkiä syntyi, mutta ne jäävät onneksi piiloon vahvistimen taakse.

Nyt mahtuu olemaan. Taso ei välttämättä jää juuri tähän seinustalle, mutta siinä se nököttää kunnes aletaan miehen voimilla sitä mallailemaan. Kaiuttimet mahdollisesti siirtyvät jalustoilta tason reunoille.

Itse olen oikein tyytyväinen ostokseeni, erityisesti kun kaupassa sopiva taso olisi maksanut 239 euroa ja nyt selvittiin alle 100 eurolla , sisältäen sekä tason, että vitriinin.

Pientä siistimistä keittiössä

Päivä olikin yllättävän tehokas ja sain siistittyä paikkoja hieman muuton jäljiltä. Muutimme siis hieman isompaan rivitaloasuntoon pari viikkoa sitten ja aikaa on vierähtänyt niin, etten ole ehtinyt tai pystynyt tekemään asunnon eteen juuri mitään. Yhden asian teen joka asunnossa mihin muutamme hyvin pian muuton jälkeen. Se on lieden puhdistus. Ne näyttävät aina aivan kamalilta.

Tässä tämän päivän lähtökohta yhdessä levyssä. Onneksi sain vuosia sitten vuosia sitten vinkin ystävältä, miten saan nuo metalliosat saa jälleen puhdistettua. Oikeastaan millään pesuaineella en ole siinä koskaan onnistunut, niin pinttyneitä nuo läikät ovat. Paras apu onkin hinkata niitä veteen kostutetuilla sokeripaloilla. Se ei naarmuta pintaa, mutta on tarpeeksi kovaa kuluttaakseen lian pois. Ja tässä onkin tulos hieman aikaa vieneen hinkkauksen jälkeen. Levyn pääliosa on putsattu pesuaineella ja sienellä.

Omasta mielestäni ihan kelpo suoritus ja paljon paremman näköinen liesi kokonaisuudessaankin. Lisää työtä tulee vaatimaan, että ihan puhdasta tulee, mutta rakko sormessa kertoo, että tämä riitti tälle päivälle.

Tervetuloa!

Jo vuosia olen miettinyt blogin perustamista, mutta koskaan sitä ei saanut aikaiseksi tai tuli olo, ettei kukaan sitä lukisi kuitenkaan. Ystävän kannustuksesta tämä kuitenkin sai alkunsa, muista välittämättä. Pidän vähän kaikenlaisesta väkertämisestä; askartelusta, leipomisesta, puutarhassa touhuamisesta ja tietenkin tavalla tai toisella sisustamisesta. Haluankin kerätä tänne sekä tekeleitäni, että haaveita ja suunnitelmia tulevista tekeleistä. Tarkoituksena ei ole näyttää vain niitä kauniita ja onnistuneita superluonnoksia vaan tuoda esiin myös se inhimillisyys kaiken tekemisen takana ja myöntää myös omat virheet ja puutteet.

Elämääni kuuluvat myös eläimet hyvin suurena osana ja omat pienet naukujat varmasti pyörähtävät viihdyttämässä bloginkin lukijoita. Koska rakastan valokuvausta, voitte olla varmoja, ettei kuvia tule blogistani puuttumaan. Tämä seka hyvässä, että pahassa.

Joten ei muuta kuin: Tervetuloa seuraamaan pienimuotoista elämääni eri näkökulmista esiteltynä!

Kiitokset:

Maria H. Ilman sinua tätä ei olisi olemassa.